perjantai 30. marraskuuta 2012

lumi, elämän eliksiiri

Lumen tuloa on hehkutettu jo viikon verran.Jokainen aamu katson iloisesti ikkunastani ulos että " nyt se talvi on varmasti tullut,onhan?" Mutta ei, samaa harmaata ja ankeaa siellä ulkona on ollut päivästä toiseen. Mutta tänään, tänään se vihdoin koitti, se ilon päivä kun lunta tulla tupruttaa taivaalta! Vaikka se sattuukin kun lumi sataa kauhealla vauhdilla vaakasuoraan, niin sisimmässäni hymyilen leveää hymyä!
Pääni sisällä keskustelee kaksi täysin erilaista Roosaa, toinen on sitä mieltä että " joulu on taas, joulu on taas, huomenna avataan joulukalenterin eka luukku!! " , kun toinen hahmo päässäni tähän vastaa tympeästi " tämä sattuu.tämä ikirouta. eikö olisi jo kesä. i hate this." Mutta sisimmässäni olen tuon ensimmäisen hahmon kannalla. Talvi on iloinen asia, siitä kannattaa nauttia! Vaikka lumisade kirvelisikin naamaasi, se pitää vain kestää ja ajatella niitä kauniita lumienkeleitä ja lumiukkoja takapihalla eikä valittaa!
Huomenna tosiaan avataan ensimmäinen joulukalenterin luukku. Olethan ostanut jo kalenterisi! Tässä piakkoin tulee jouluhehkutustekstiä, mutta nyt toistaiseksi saatte tyytyä talven hehkutukseen!

  

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

oldies goldies

Niinkuin moni siellä tietokoneen toisessa päässä tietääkin, mun vanha rakas läppärini meni rikki tossa muutama viikko sitten. Mulla oli sen tietokoneen uumenissa vaikka kuinka paljon ihania, tärkeitä ja mahtavia kuvia menneiltä vuosilta ja jopa päiväkodista. No, kun koneeni meni rikki, luulin että maailmani oli kääntynyt ylösalaisin koska luulin menettäneeni nuo kuvat! Mutta ei, isäni ilmoitti muutama päivä sitten kuvien olevan pienellä punaisella ulkoisella kovalevyllä. Elämäni pelastui!
Katselin äsken vanhoja kuviani, ja aloin kaipaamaan rakkaita ystäviäni, vaikka näen parhaita kavereitani melkein joka viikko ja juttelemme päivittäin!
Kaverit on mulle niin tärkeitä, että miettiessäni ensi vuoden vaihtoon lähtöäni ensimmäisenä mietin kuinka pärjään ilman ystäviäni <3 







Toivottavasti tästä ei tule sanomista että laitoin näitä kuvia tänne :) 


Tiedoksenne vain kaverit, tietokoneellanikin nämä kuvat ovat kansiossa nimeltä "friends forever" , tarkoittaen sitä että en ikinä päästä teistä irti! 



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

motivaatio, tuo kadonnut luonnonvara

Tässä sitä nyt ollaan, viime jakson todistus kädessä, numerot pääosin sitä ysin luokkaa mutta kyllä sielä se yksi hieman huonompikin oli mutta noi ysit kompensoi sitä! Mutta viime jakso koulussa olikin säälittävän helppo verrattuna nykyiseen... Tästä jaksosta mulla löytyy fysiikka,matikka,ruotsi,musiikki ja psykologia. Kolme viimeistä on suhteellisen helppoja jos jaksaa vain panostaa. Mutta fysiikka ja matikka ei oo mulle helppoja vaikka painaisin niska limassa duunia! Ei sitten millään uppoa mun kovaan kallooni jotkut matemaattiset kaavat ja muistikolmiot!?!?
Läksyjä tulee kauheat kasat melkein joka päivä, ja kun niitä yrittää tehdä niin tuntee itseänsä entistäkin tyhmemmäksi kun ei vain ymmärrä? Ja sitäpaitsi, mulle tänään valkeni kova totuus siitä että mun entisessä koulussa (steiner) ei olla opetettu samoja asioita samalla tavalla kuin muille. Esimerkiksi ruotsissa meille painotettiin tätä pikkuriikkistä sanaa monessa kohtaa, mutta nykyinen ruotsin opettajani kertoi sen olevan väärin? Joko muistan viimevuoden ruotsin opetuksesta äärimmäisen väärin tai sitten steinerissä vain opetettiin jotkut asiat hassulla tavalla?? Miksi?
Tässä nyt teen matematiikan ja fysiikan läksyjä kauhuissani siitä että pääsenkö kursseista edes läpi....
Hauskaa koulumenestystä sinulle toverini joka tunnet samoin!! :)

torstai 8. marraskuuta 2012

las caraduras! röyhkimykset!

Tässä istuskelen Keskustorin CoffeeHousessa iloisesti nurkkapöydässä. Sisään astuessani laitoin takin naulakkoon ja menin viereiseen pöytään istumaan. Sitten tuosta naulakon vierestä kävelee kaksi superteiniä ( en väitä ettenkö olisi  teini, mutta jos olisit nähnyt nuo kaksi, teinin käsitys muuttuisi mielessäsi) nauraen iloisesti. Toinen heistä tiputtaa takkini naulakosta, tirskahtaa vähäsen ja sanoo "oho". Ei mitään muuta. Mitä ihmettä??  Ei tämä nyt maailmaani kaada, mutta ei olisi ollut suuri vaiva nostaa takkiani takaisin naulakkoon. Nyt takissani on kuraläntti tuosta lattialla oleskelusta. En halua olla mikään nipottaja joka kaikesta aina valittaa, mutta mielestäni sen takin olisi mainiosti voinut nostaa!
Ja muutenkin, monet ihmiset ovat todella töykeitä, juuri muutama päivä sitten puhuimme kavereideni kanssa siitä, kuinka bussissa ei viitsitä sanoa "hei,mä jäisin tos seuraaval pysäkil", vaan jos haluaa päästä vierestä pois, ruvetaan räpeltään niitä tumppuja edestakaisin ja laukkua heilutellaan ympäriinsä! Ei tuo nyt suoraan töykeää ole, mutta miksi sitä pelätään että joutuu sanomaan vieraalle ihmiselle muutaman hassun sanan? Olettaen nyt siis ylipäänsä että viereesi istuu bussissa ketään, yleensä käy niin että kukaan ei istu kenenkään viereen koska pelkää kontakteja. Missä se paljon puhuttu sosiaalisuus`???
Onko kellään samaa/eri mielipidettä asiasta? Kommentoikaa jos tämä herättää teissä minkäänlaisia ajatuksia!

Ja nyt kun joku saa minusta sen kuvat että valitan joka asiasta, niin se ei ole totta.Välillä vain pakko avautua jostain....Oikeasti olen aurinkoinen ja ihana ihminen!
Nyt alan taas iloiseksi ja pirteäksi, valitus sikseen.


Tuleva yleisönosastolle kirjoittaja , Roosa

tiistai 6. marraskuuta 2012

tietokone,rakkaani

Heipähei taas kaikille! Mukavaa syysiltaa sinne sulle :D
Tässä pari päivää sitten minun rakas ja luotettu dell -koneeni sanoi itsensä irti lopullisesti... Kauheaa! Siinä sitten hetken pähkäilimme perheeni kanssa että mikä avuksi, mutta olihan se pakko ostaa uusi tietokone koska kaikenlaisia kouluhommia kuitenkin tarvitsee tehdä. Noh, nyt kirjoittelen tässä upouudella asus X501A :llani, ja tämän väri on siis pinkki! En ymmärrä tietokoneista mitään muuta kuin ulkonäön, ja tämän ulkonäkö hipoo täydellisyyttä!
Olen riippuvainen kaikesta materiasta... Olen siis myös riippuvainen tietokoneestani. Nyt on kätevää että voin hoitaa kaikki kouluhommanikin tällä, ette tarvitse alkaa majailemaan toisten koneilla :)
asiasta toiseen! Mulla on koeviikko meneillään, ja se stressaa minua kuin mikäkin kauhistus, koko ajan pieni jännitys päällä että mitähän numeroita sieltä ropisee!!
Toinen asia joka mua stressaa on meidän sambakoulun show ensi viikolla. Koreografiat ovat haastavia ja olen hieman laiska opettelemaan niitä kotona. Mutta tulkaahan kaikki toki katsomaan spektaakkelimaista vuoden kohokohtaa 17.11 Tullikamarin Pakkahuoneella! Tässä shown oma juliste:

 
 
 
 
Jos siis kaipaat lämmikettä pimeisiin syysiltoihin, tässä sitä parhaimmillaan! TULOSSA AIVAN MAHTAVA SHOW, LUPAAN!!!
 
 
Nyt jatkan uuden koneeni tutkiskelua ja kokeisiin lukemista. Muistakaahan kaikki nuppuset tulla katsomaan showta!!
 
 
pusipusi halihali -Roosa