haaveilua

Mun vaihtoonlähtö lähestyy jo hurjaa vauhtia! Wiihaaaa!
Oon aina jostain syystä tykännyt leikkailla lehdistä kuvia ja liimata niitä laatikoiden kansiin yms, ja mulla onkin paljon lehdistä leikattuja kuvia, joita päätin tänään sitten hyödyntää. Otin esille vanhan korkkitaulun, nastoja, paperia ja kyniä, sekä ne lehileikkeet. Todennäköisesti kun siis lähden Californiaan, päätin tehdä lehtileikkeistä Cali -aiheisen taulun.

 

Kun mun isäntäperhe ei oo vielä varmistunut, hetken mietin että kannattaako mun edes tehdä tota. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että kannattaa - toisin sanoen olin tylsistynyt... Jätin tyhjiä aukkoja, joihin voin sitten lisäillä kuvia ja tekstejä, kunhan saan varmuuden host perheestä. 

Jostain syystä oon tässä pari viikkoo fiilistellyt ajatuksella, että ottaisin jenkkeihin mukaan tyhjän kovakantisen kirjan, johon voisin liimailla kuvia ja muita muistoja reissusta. Toki blogiin tekisin samalla tavalla, mutta tollanen scrapbook olis aika mielenkiintoinen ja se ainakin säilyisi sitten vanhana muisteltavaksi! 

leikkaa & liimaa & askartele.

Roosa 

hiekkaa varpaiden välissä

Mun osalta juhannus meni vähän kökösti... Mulla alko jo tiistaina kova närästys, joka sitten muuttuikin ehkä vatsataudiksi. Se oli tosi inhottavaa ja lääkärissäkin tuli käytyä, muta nyt on jo pari päivää ollut hyvä olo!
Juhannuksen kuitenkin vietin sängyn pohjalla telkkaria katsoen, joten se harmittaa, kivat ilmatkin olis ollu ja kaikkee! Mutta eilen sunnuntaina sitten mentiin yyteriin rannalle. Pakattiin koirat mukaan autoon ja lähdettiin Poriin. Tampereella oli melko pilvistä ja viileää, mutta yyterissä vain pari hassua pilveä ja aurinko lämmittää!

 Ostin Lontoosta keväällä aivan ihanat neon-keltaset bikinit, ja nyt sain ne viedä koeajolle. En nykyään enää hirveesti tykkää noista neonväreistä, mutta tossa tykkään tosi paljon!

 

Tänään kesäinen sää jatkuu ja ulkona oleskelu myös! Hyvää huomenta ja aurinko paistaa!

rousi

rusetti niskaan ja unisieppari korvan taakse

Oon nyt muutaman päivän kattellut netistä tatuointeja.. Ajattelin ottaa tatuoinnin joko 18v lahjaksi tai ylppärilahjaksi. Toi 18v olis kyllä pian... Oon pitkään halunnut niskaan tatuoinnin, mulla on ollut vaikeuksia päättää minkälaisen. Haluaisin niskaan balettitossut, mutta se olisi outoa koska en oo minuuttiakaan harrastanut balettia.. Sitten mietin muunlaisia kenkiä, mutta tämä ajatus ei oikein houkuttanut.. Sitten keksin, rusetti!

Niskassa tatuointi olisi tosi hyvässä paikassa, koska sieltä sitä ei näe jatkuvasti ja siihen ei kyllästy. Jos tatuointi on kovin näkyvällä paikalla, viidenkymmenen vuoden kuluttua siihen on saattanut jo kyllästyä.
Noita tatuointikuvia kattellessani löysin muitakin hyviä ideoita! Esimerkiksi sulka käteen. Toki, se on näkyvällä paikalla, mutta sulka jopa liiittyisi jotenkin mun elämään, samban kautta! Meillä on monissa puvuissa sulkaa, joten tällä tatskalla voisi olla joku syvempi merkitys.. tai sitten ei..

Tykkään risteistä. Mulla on rippiristin lisäks monta korua, joissa toi kuvio esiintyy. En oo kovin uskonnollinen, mutta ristissä on sitä jotain..

 Seuraava on mun ehdoton suosikki! Mun yhdellä tutulla on dreamcatcher käsivarressa, ja aina ihailen sitä! Korvan taakse olis kiva joku kuva saada, ja toi jotenkin sopis sinne, eiks niin ? 

En ole siis noita kaikkia tatuointeja nyt ottamassa, musta ei tule mitään kapinallista tatuoinneilla peitettyä mustiin pukeutuvaa angstinuorta, mutta tykkään tatuoinneista tosi paljon! Mun mielestä sievällä ja pastellinsävyisellä tytölläkin voi olla tatuointi vallan mainiosti!

roosa

Mansikatkin hymyilevät

Mulla on maailman paras kesätyö! Mansikoiden myynti! Tänään varsinkin tää on huikeeta, koska aurinko paistaa ja ihmiset on iloisia. Viime viikolla oli sateista, myynti ei ollut kovaa ja ihmisten naamat muistuttivat lähinnä rusinoita. Tänään, tänään on toisin. On kiva ilma, mansikoita menee ja asiakkaiden kasvoilla paistaa aurinko! 

Kun hain kesätöihin, toivoin juuri mansikan myyntiä tai jätskikiskan myyjän paikkaa. Ruokakaupan varastoapulaisen duuni ei olisi ollut kovin houkutteleva... Onneksi Kesäpihalta soitettiin ja sain paikan!       

Oon aina rakastanut asiakaspalvelua. Tykkään olla erilaisten ihmisten kanssa ja ei noi mansikatkaan pahoja ole... Tästä voin päätellä tän työn olevan mulle just täydellinen! 

Ja kyllä, kuvat on otettu puhelimella... Älä tuomitse laatua :) 

Maailman paras mansikanmyyjä, Roosa 

flanellia ja nutellaa

Huomaat varmaan, että banneri ja blogin nimi sekä osoite ovat uusia! Itse en todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten tuollaisen bannerin tekeminen oli todella suuri askel kohti nörttiyttä. Tein tota kauan, joten antakaa armoa :)
Blogin uusi nimi, Flanutella, sai alkunsa kaveriltani Siriltä. Halusin uudistaa blogia, joten kysyin neuvoa astetta viisaammalta. Alettiin miettiin mua ja mun tyyliä, ja flanellipaitahan se sieltä esiin pomppasi. Mietittiin kaikkia flanellipaitaan sopivaa, mutta ei tuntunut onnistuvan.. "tyttö flanellipaidassa", "tyttö flanussa".. Ei toimi.. Sitten Siri nerona keksi Flanutella. Siinä yhdistyvät sekä flanellipaita sekä nutella! Voiko Roosaa paremmin kuvata! Siri on jumalainen hahmo tämän keksittyään!!

nutellaterveisin, roosa

neiti kesäheinä

Rakastan kesää, lämpöä, aurinkoa ja kaikkea muutakin kesään liittyvää. Olin eilen mun kaverilla Maarilla kyläilemässä, ja nappasin kameran tietenkin mukaani. Siinä me sitten suunnattiin skootterin nokka kohti huikeita kuvauspaikkoja. Facebookkiinkin sain uuden profiilikuvan, kesäfiilistä!

 Vielä en oo uskaltautunut uimaan, mutta rantaan sentään uskalsin mennä. Vesi tuntui käteen lämpimältä, mutta herkkänä nössönä en uskaltanut uida, Maarian tuhansista kehotuksista huolimatta..

 Maran pelastuspartio - palveluksessanne!

 Se on muuten totuus, että kun on hyvä kuvattava, kuvista tulee helposti hyviä. Marasta sain tuhatviisisataamiljoonaa hyvää kuvaa, mutta tänne laitan pari parasta! On se vaan upee, eiks jee? :)

Mähän tykkään apinoista, joten puuhun kiipeäminen kuvaa varten oli loistava idea! Tunsin oloni melkein kotoisaksi apinaa leikkiessäni :)) 

 Ah, suomen kesä! Ilta-aurinko, vihreät koivut, tyyni järvi, voiko sitä enempää toivoa? Jos olisin filosofi, Suomen kesäillat ja rantamaisemat olis taatusti mun mietiskelypaikkoja!

Hyvät illanjatkot, Roosa kuittaa!

sambaa mahan täydeltä!

Viimeisten kirjoittelujen jälkeen on taas kulunut tovi.. Mutta tähän on täysin järkeenkäypä vastaus : intohimo. Nimittäin intohimo sambaan! En oo täällä blogissa oikeestaan kirjoitellut sambasta, joten ajattelin tehdä nyt pelkästään sambaan liittyvän postauksen. Varaudu. Meillä oli viime viikonloppuna samban SM - kisat, mutta pohjustan tätä tarinaa ensin vähän.
Aloitin samban vuonna 2005, eli olin silloin 9 vuotias. Mun ensimmäiset sambakarnevaalit oli vuonna 2006, jolloin tanssin äitini kanssa aikuisten ryhmässä - erotuin ainakin porukasta, pieni napero kun olin!
Samban SM -kilpailut järjestetään joka vuosi Helsigissä, ja kilpailu tapahtuu kulkueen muodossa. Kulkue kulkee ennalta määrätyn matkan, ja sen varrella olevat tuomarit tiukkana arvioivat pukuloistoa ja esintyymistä jne. Tampereen sambakoulu, União Da Roseira, on voittanut suomenmestaruuden useaan otteeseen. Hyvä me!
Samba on mulle tosi tärkee asia. Se on mun intohimo, mun elämä, mun tulevaisuus ja meneisyys. Syvällistä. En vois elää ilman sitä, enkä aiokaan!
Mutta niin niistä tän vuoden karnevaaleista! Olin ite lavastevaunussa, eli siis sellaisen pyörillä kulkevan lavan päällä tanssimassa. Fiilis oli mitä mahtavin!

Kuva: Turkka Hynynen

Meillä oli siis musta-punaset asut päällä, kuvasta voi päätellä että kuvasimme vihaa ja aggressiivisuutta. Vaunussa on aina ihan erilaista tanssia kuin kadulla. Vaunussa on omalla tavalla helpompaa, mutta silti vaikeampaa. Meillä oli koko ajan koreografia, joten ei tarvinnut miettiä mitä liikkeitä tekisi seuraavaksi.
Fiilis oli vaan huikee, ei sille mahda mitään! Joissakin koreografian kohdissa oli tarkoitus näyttää vihaiselta, mutta eihän se ollut helppoa. Hymy levisi korviin saakka ja kulkueen lähtiessä multa tirahti muutama kyynelkin - onnellisuudesta tietenkin!
Kuulostaa ehkä karulta, mutta voin melkein lyödä vetoa että monilla muilla tanssilajeilla ei ole näin suurta vaikutusta tanssijaan. Mun moni kaveri on tanssija, mutta oon ainakin saanu niistä sellasen kuvan, että ei se tanssi ole niille kaikki kaikessa. Mulle on. En missään nimessä voisi lopettaa, rinnalle toki voisin ottaa jonkun toisen lajin, mutta samba on selkeesti mun juttu!


-rakkaus sambaa, Rospe