Tänään kävelin Tampereen Kauppahallin läpi tuohduksissani ja äärettömässä kiireessä. Kauppahalliin saavuttuani rauhallisuus ja leppoisuus iskeyty mun olemukseen heti. Kauppahallissa kaikki on jotenkin niin kaunista, vanhukset on ihanan kilttejä ja kauppojen myyjätkin letkeitä. Räpsäsin nopeasti pari kuvaa vihannesputiikin reunamilta.
Miksi normaalit ruokakaupat on aina niin ankeita ja epämiellyttävän harmaita? Pienillä asioilla saisi normaalista marketista paljon kotoisamman! Kauppahalli on aivan täydellinen ruokaostosparatiisi. Kasvikset on aseteltu hurjan kauniisti ja muutenkin ilmapiiri on aivan eri kuin siinä hieman räsäisessä kulmamarketissa!
En oo ennen ees ymmärtänyt kuinka huikee kauppahalli oikeesti on. Aina oon tajunnut sen periaatteen, mutta en oo osannut ajatella sitä siltä kantilta että vois oikeesti ostaa perus ruokatarvikkeet sieltä - mieluummin kuin citymarketista.
Tästä lähin kauppahallista tulee mun uus paratiisi.
Mun kaveri Siri lähetti mulle eilen motivoivaa tekstiviestiä siitä, että voisin kirjoittaa useammin. Tämä pitää niin paikkaansa. Joka ilta vakuutan itselleni, että "tänään teen kaks postausta". Totuus on, että jaksan kirjoittaa maksimissaan kerran viikossa. Pitäis jaksaa useammin että tässä säilyis joku pointti... Noh, ehkä tää asian julki tuominen saattaa motivoida mua. Toivotaan niin.
Mutta siis, otsikkona "miksi bloggaan". Niin, miksi? Miksen kirjoittaisi ruutupaperille ja lukisi niitä sitten vanhana narisevassa keinutuolissa? Siksi että haluan jakaa mun mielipiteitä asioista, haluan jakaa muille sen mitä mun pienessä pääkopassa oikein pyörii.
Samaisen Sirin kanssa tuli puhetta siitä, mikä on mielenkiintoinen blogi. Mun mielestä blogi on sillon just onnistunut kun sen sisältö on jotenkin henkilökohtaista ja persoonallista. Monessa blogissa näkee tekstejä siitä, mitä on kyseisen päivän aikana tehnyt. Jos ei ole tapahtunut mitään erikoista, miksi kirjoittaa siitä? Ketä kiinnostaa moneltako heräsit tai mitä tapahtui koulussa - jos siis on täysin normipäivä? Tai sitten niitä "ostin tällaisen vartalorasvan" -postauksia tulee joissain blogeissa koko ajan. Jos on tehnyt oikeasti jonkun löydön, tai muutenvain oikeasti on hyvä tuote, toki silloin sen saa ja pitääkin tuoda julki. Esimerkiksi Ada kirjoitti jonkin aikaa sitten blogissaan muistaakseni uudesta huikeasta meikkivoiteesta. Tottakai silloin asia tulee tuoda muulle maailmalle esiin, jos oikeasti kyseinen tuote on loistava. Itselläni ei ole yhtäkään rasvapurkkipostausta.
Sirille laitoin viestiä myös siitä, että haluan blogini olevan tasan mun näkönen, ei kenenkään muun, vaan mun. Itserakkautta jollain asteella, mutta aiheellista?
Aina sanotaan, että intohimolle löytyy aikaa. Jos (ja kun) bloggaaminen ja kirjoittaminen yleensäkin on mun intohimo, miksen tee tätä useammin? Alkaako innostus hiipumaan? Toivon että ei. Jos tekisin nyt parannuksen. Jos kirjoittaisin useammin. Jos kerron teille kaikille, että aion tehdä parannuksen, teenkö sen vai jatkanko lusmuilua?
Tänään koulussa englannintunnilla keskustelimmen 70 - luvun ihmisistä ja mainstreamista. (Jos et siis tiedä käsitettä mainstream, tässäpä selvennys tähänkin asiaan: esimerkiksi musiikki- pukeutuimis- ja ajatusmaalimoissa mainstreamilla tarkoitetaan siis sitä mitä valtaosta väestöstä on mieltä jostakin. Karkeana esimerkkinä naisilla vaatetyyleissä UGG:it on mainstreamia koska suurella osalla on sellaiset. Tämä oli siis aika karkea esimerkki.... )
Mutta niin asiaan, siis tämänpäiväisellä englannintunnilla puhuttiin siitä kuinka monet haluavat shokeerata muita ihmisiä olemalla erilainen kuin muut. Itsekin olen juuri tälläinen. Jos pidän jotain vaatetta, en pidä sitä sen takia että muutkin tykkäisivät, vaan pelkästään itseni takia - satun vain pitämään sellaisista vaatteista, joten puen ne tyytyväisesti päälle sen suurempia miettimättä. Mun kaveriporukat on siinä mielessä samanlaisia että kaikki kovasti yrittävät erottua massasta - minä mukaan lukien. Mutta onko tämä hipsteryys nykyään juurikin sitä mitä suurin osa haluaa? Eli onko hipsteryyden kästys kääntynyt täysin päälaelleen?
Omalla kohdallani musiikkityyleissä en ole juurikaan samanlainen kuin monet ikäiseni. Ei pahalla, mutta en voi sietää näitä kaiken maailman Ushereita ja muita jenkkipoppareita, joten siinä mielessä erotun massassa automaattisesti, en siis edes tarkoituksella.
Usein puhutaan kaveriporukalla jostain vaikka vaatetyylistä tai hiusten mallista. Sitten joku heittää ilmoille lauseen : " mä en halua sellasta koska kaikilla on sellanen." Kenellä kaikilla, koska suurin osa esim mun ikäluokasta haluaa olla joku muu kuin "ne kaikki"? Aina tällaisessa tilanteessa hymyilen sievästi mutta päässäni mietin, että miksei alkaisi juuri sellaiseksi kuin "ne muut", koska sitä tyyliä tuntuu nyt olevan vähemmän kuin tätä "erotutaan massasta. ollaan kapinallisia" - tyyliä. Jos hipsterinä oleminen ja massasta erottuminen on sittenkin mainstreamia, kannattaako siis olla juuri se joka ei halua - siinä toivossa että erottuu paremmin kuin massaa oleva hipsteri?
Tää nyt oli aika kärjistys ja yleistys, mutta mun mielestä täysin totuuspohjainen! En siis todellakaan halua vaihtaa omaa tyyliäni vain siksi että en olisi mainstreamia mutta olen miettinyt tätä asiaa, että jos jonkun ihmisen tavoite on oikeasti olla kunnolla erilainen, pian hän voi olla tyytyväisesti se "massateini" koska kukaan muu ei enää ole.
Kommentoi jos tämä herätti minkäänlaisia ajatuksia!!!
Ikuinen hipsteri (oli se sitten massatyyliä tai ei), Roosa
Eilen oli kiva maanantai. Aamulla heräsin fressinä ja raikkaana uuteen aamuun, ja päivästä oli tulossa mukava. Koulupäivä oli helppo, ja iltaa odotellessa se päivä sitten hurahtikin. Illalla nimittäin menimme vanhempieni kanssa katsomaan Tampere-taloon Venäjän kansallisbaletin esittämää Joutsenlampea. En ollut aikaisemmin baletissa käynyt, joten kokemus oli sinänsä uutta ja erikoista. Lipussa suurella printillä luki että kuvia ei saa ottaa, joten en viitsinyt tätä sääntöä rikkoa, eli kuvia baletista ei nyt ole.
Baletista jäi heti hyvä fiilis. En haluaisi itse välttämättä edes harrastaa sitä, mutta onhan se kaunista katseltavaa! Okei, välillä oli kyllä häiritseviä ne miesten tiukat pöksyt. Sitä jäi vaan tuijottamaan että kuinka tyköistuvat housut voivatkaan olla! (ei siitä sitten sen enempää...) Olin aivan yllättynyt kuinka dramaattista ja monipuolista sukkahousuissa hyppely voikaan olla. Mulle on aina baletista tullut sellanen mielikuva että vaaleanpunaiset tyllihameet heiluen sitä taivutellaan jalkoja ja tehdään muutamaa liikettä pianon soittaessa taustalla. Olin täysin väärässä. Toki olen nähnyt elokuvissa yms erilaisia balettikohtauksia, mutta en oikeasti ole tajunnut kuinka tanssilla voi oikeasti ilmaista tarinaa ja kertoa muitakin tunteita kuin iloa ja surua!
Jos et ole koskaan baletissa käynyt, suosittelen lämpimästi! Itse odotin esitykseltä paljon, ja se täytti kuin täyttikin kaikki odotukseni. Helposti jaksoi istua sen kolme tuntia puheetonta esitystä. SUOSITTELEN ! :)
Kävimme porukoitten kanssa viime talvena oopperassa. Sekin oli todella hieno ja elitistinen kokemus! Sai pukea ykköset päälle ja marssia korkokengät kopisten mukamas niin hienona eliittiteininä muiden laittautuneiden ihmisten sekaan. Oon aina halunnut olla tuollainen "eliittiteini". Mitä se sitten ikinään tarkoittaakaan. Olisi aivan ihanaa käydä jatkuvasti baletissa,teatterissa ja oopperassa, pukeutua hienoihin designer -pukuihin ja kadulla saada ihmisten kadehtivia katseita.
Pidemmän päälle tuo eliittiteineys olisi kyllä ehkä rankkaa. Kun katsoo tv:stä esimerkiksi Gossip Girliä, tajuaa kuinka seurapiirijulkkiksena olo voi olla rankkaa. Toki sarjassa on liioteltu kaikkea, mutta mielestäni liioittelussa on aina jokin totuuden siemen.
Kylläpäs nyt tätä tekstiä tuleekin koko viikonlopun edestä! No,hyvähän se!
Aina sanon kuinka kuuntelen laadukasta musiikkia ja kuinka olen mielestäni hyvällä musiikkimaulla varustettu tyttö. No, silti suuri paheeni on subilta tuleva teinimusikaalisarja Glee. Kyllä, katson jokaisen jakson, ja vielä myönnän sen! Gleen musiikkityyli ei ehkä ole sellainen mitä oikeasti kuuntelen, mutta silti sen ohjelman tekopirteys ja värikkyys oikeasti tuo väriä harmaaseen ja tavalliseen arkeen! Tänäänkin katsoin yhden jakson, ja siinä soineet biisit toivat heti hymyn huulille. On muuten todistettu fakta että tekopirteys alkaa pikkuhiljaa muuttumaan oikeaksi pirteydeksi! (Olipas hassu lause!) Kun katselee Gleessä esiintyvien vaatteita, sitä tajuaa että oikeastihan kukaan ei useinkaan pidä niin värikkäitä vaatteita, mutta se jotenkin tuo ihanaa raikkautta ja juurikin sitä pirteyttä! Nyt kun joku Gleetä vihaaja tätä lukee, voin sanoa etten kuuntele sellaista musiikkia muuten kuin siinä ohjelmassa! (Nytkin taustalla soi Muse. ) Tämänpäiväisessä Glee - jaksossa oli mm The Policen biisi don´t stand so close to me. Että ei siellä pelkästään ole biisejä Wickedistä ja muista Broadwaymusikaaleista :)
Ei sen enempää Gleestä. Mun musiikkimaku on tosi laaja. Kuuntelen musiikkia aina fiiliksen mukaan. Jos olen juuri menossa nukkumaan, kuuntelen jotakin rauhallista ja hempeää, kun taas salilla tai muuten vain energisenä kuuntelen nopeatempoista ja mukanaan vievää musiikkia. Tällä hetkellä spotifyssä kuunnelluimpia artisteja ovat The Shins ja Imagine Dragons sekä The Vaccines.
Tässä vielä gleessä ollut hyvä fiiliksen nostatus biisi:
hungry like the wolf / rio
The shins - it´s only life. sopii tosi hyvin fiilistelyyn ja rauhoittumiseen!
The Vaccines - teenage icon. Vähän vauhdikkaampaa menoa kuin edellinen :)
Imagine dragons - radioactive:
Tässä siis vain pari linkkiä. Jos olisin kaikki lempparibiisini laittanut, postauksesta tulisi kilometrin mittainen. Edellä mainittujen lisäksi kuuntelen myös : 30 seconds to mars, green day, the ramones, the offspring, muse, fun, linkin park, ozzy osbourne, billy talent, red hot chili peppers, R.E.M jnejne.... lista on todella pitkä!
Tästä nyt tuli juuri sellainen postaus mitä pelkäsin. Aikaisemmin haukuin "lemppari" -aiheiset kirjoitukset maan tasalle ja tämähän on juuri sellainen. Ehkä sitä kerran elämässä saa toimia periaatteitaan vastaan?eikö niin?
hyvät yöt, kuunnelkaahan musiikkia!
Rospe
P.S. toivottavasti teillä toimii noi linkit? mun windows8 ei avaa noita jostain syystä? kommentoikaahan jos ette saa niitä auki! :)
Mun oman huone on aina ollut mulle vaan se paikka jossa nukutaan - ei vietetä aikaa siellä, joten siisteyskään ei aina ole ollut pääasia. Aina välillä olen saanut sellaisia siivousintoilu kohtauksia, että siivoan koko huoneen kunnolla, mutta sitten taas parin viikon päästä lattialle alkaa kerääntymään pari vaatetta ja sitten se ei enää olekaan siisti. Nyt meillä uusittiin olohuoneen lattia, ja siitä kerääntyi pölyä ympäri taloa. Pölyn takia oli siis pakko siivota koko talo lattiasta kattoon. Tänään oli mun huoneen vuoro, ja perussiivouksen jälkeen sain inspiraation laittaa vähän tunnelmallisuutta huoneeseeni. Ruuvasin sängyn päälle hyllyn ja koukkuja seiniin jne, jotta saisin huoneeni ilmettä vähän kodikkaammaksi. Ja nythän tää alkaa jo näyttään kivalta, täällä voisi jopa kuvitella oleskelevansa!
Mun huoneen seinät oli ennen sellaset keltaset joissa oli paljon eri sävyjä. Ne oli sillon ihan kivat mutta en enää pystyisi kuvitteleen et asuisin sen väristen seinien sisällä.. Mulla on aika iso huone, täällä on takka,pari vaatekaappia ja 2 sänkyä. Toisesta niistä pitäis kyllä jo pikkuhiljaa päästä eroon... Noh,tässä jonain vuonna sitten...
Tää oli tällänen pieni kurkistus mun maailmaan, tottakai kaikki tutut on täällä jo käynytkin eli tietää mistä puhun :)
Jatkan nyt tunnelmointia ja vanhojen valokuvien kattelemista!
Tänään aamulla siivouksen lomassa sain huikean idean. Leivon pätkiksellä maustettuja muffineita. Matkalla kauppaan, googlailin maukkaita ohjeita eri blogeista ja muilta nettisivuilta. Löysin juuri sopivan reseptin http://ranjan.vuodatus.net/blog/1895374/patkis-muffinit/ sivulta, ja ostokset sain ostettua hyvin. Kotiin päästyäni paniikki iski. Aina, siis ihan aina, kun levon jotain, se epäonnistuu. Joko se palaa pohjaan, tippuu lattialle tai kissa päättä astua kokkaukseeni. Kuitenkin jotain aina menee vikaan. Mutta ei tällä kertaa! Muffinsit onnistuivat hyvin, mitään kommelluksia ei edes meinannut tapahtua!
ohjeessa sanottiin yksi pussi karkkeja. Päätin ostaa kaksi. Jostain kumman syystä?
Vielä on pari noista jäljellä, mutta suurin osa on jo mennyt parempiin suihin......
vesi kielellä, eikö! Tuli kyllä todella hyviä! Suosittelen kyseistä ohjetta, toimii tällaisella hieman tyhmemmälläkin! :)
Usein kavereitten kanssa mollataan Suomea ja suomalaisia ihmisiä. Ei ketään henkilökohtaisesti, vaan yleistä keskustelua siitä kuinka monessa muussa maassa ihmiset on keskimäärin aurinkoisempia. Oon matkustellut aika paljon, joten mulla on jonkinlainen tietämys suuresta ja mahtavasta maailmasta, ja osaan verrata suomalaisia ihmisiä esimerkiksi keski-eurooppalaisiin. Ero on huima! Suomessa maksimissaan hymyillään vastaantulijalle - usein ei oteta minkäänlaista katsekontaktia - , ei hölistä small talkia kassaneidin kanssa, bussikäyttäytymisestä puhumattakaan! Muistan kun kemian opettajani joskus puhui jostakin kuinka jonkin joku osa pyrkii mahdollisimman kauas toisesta samankaltaisesta osasta, ja vertasi tätä suomalaisten bussilla matkustamiseen. Jos bussissa on paljon matkustajia, mutta yksi penkki tyhjänä, suomalainen valitsee tyhjän penkin vierustoverin sijaan. Miksi?
Bussissa istuskelemisesta vielä: jos istut sillä ikkunanpuoleisella penkillä, ja haluat jäädä pois, todennäköisesti alat räpeltämään niitä hansikkaitasi tai heilumaan paniikinomaisesti, kun voisit vain yksinkertaisesti sanoa vieressä istuvalle ihmiselle että haluat jäädä pois ja toivotat hyvää päivänjatkoa. Okei, tää on aika yleistämistä, mutta tosi usein asia on oikeasti näin! Seuraavan kerran kun olet se käytävän puolella istuja, kiinnitä huomioita vierustoverisi toimintaan. Jos hän on tavanomainen suomalainen, hän alkaa vetämään tumppujaan käteen jo hyvissä ajoin ennen pysäkkiä. Sitten vähän ennen pysäkkiään, hän nojautuu eteenpäin, katsoo sinua, tarraa tumpuillaan edessä olevasta selkänojasta kiinni ja peukut pystyssä toivoo, että päästät hänet pois pinteestä. Sanaakaan sanomatta.
Itse myönnän välillä olevani tympeä muille ihmisille, jos on huono päivä, mutta pääsääntöisesti hymyilen kaupassa asioidessani ja bussikuskille tervehdin melkein aina. Itsellekin tulee paljon parempi fiilis kun antaa muille pienen hymyn vilkahduksen!
Mutta löytyy täältä Suomesta niitä iloisiakin ihmisiä. Kerran oli Koskikeskuksen Promod -liikkeessä, ja sovitin paria samantyylistä paitaa. Ulos astuessani myyjä heti ponnahti iloisesti mun luo ja kysyi että olivatko vaatteet sopivia, ja jos oli niin voiko hän ottaa vaatteen jota en ehkä aio ostaa. Olin sovittanut kahta samatyylistä, mutta silti erilaista paitaa, enkä ollut varma kumman haluaisin ostaa. Kerroin myyjälle tilanteeni, että molemmat paidat ovat ihania, maksavatkin jopa saman verran, joten päätöksestä tulisi vaikea. Myyjä kertoi omat mielipiteensä paidoista ja kertoi jopa omakohtaisia kokemuksia paitoihin liittyen, joten sain valintani tehtyä - mutta vain myyjän avulla! Oli aivan ihanaa kun hän iloisesti kertoi mielipiteensä paidan sopivuudesta hiuksiini ja silmiini yms! Kassalle saavuttuani kerroin kassaneidillekin kuinka ihana ja avulias tuo myyjä oli, ja hän lupasi antaa palautteeni eteenpäin.
Suomesta löytyy siis myös näitä aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä! Tästä voin tulla johtopäätökseen, että suomalaisuus on sekä häpeä että ylpeydenaihe. Olen ylpeä suomalaisista, jotka jaksavat jakaa iloaan muille, mutta samanaikaisesti häpeän suomalaisia jotka matkustavat bussilla.
Olin tänään pitkästä aikaa kahvilla Adan kanssa kahvilla. Yllättävä tapaamispaikka tuo kahvila... Kun vaihdoin viime syksynä eri kouluun kun muut kaverini vanhasta koulusta, pahin pelkoni toteutui: en näe vanhan kouluni kavereita juuri ollenkaan.... Toki juttelemme Whatsappissa ja facebookissa, mutta face to face keskustelut ovat jääneet minimaalisen pieniksi.
Aina kun näkee jonkun lapsuudenkaverin tms, kovasti lupaillaan että "nähdään tässä joku päivä". No todellisuudessa tämä toteutuu aniharvoin.
Asiasta toiseen, tein tänään aivan superherkullista hedemäsalaattia! Rakastan hedelmiä, joten päätin hemmotella itseäni :) Eilen kauppareissulla ostin paljon ihania hedelmiä ja tänään tein mahtavaa välipalaa! :)
passionhedelmä, karun näköinen! mutta maku sitäkin parempi!
Ja niin hei, nyt mun tietokone toimii taas! Huikeeta! Ja yks toinenkin asia on HUIKEETA! Meinaan se, että mulle soitettiin toissapäivänä vieraasta numerosta. En osannut aavistaa yhtään kuka se oli, joten vastasin vaan normaalisti että "Roosa". Ystäväni Maaria oli vieressäni ja ei reagoinut puheluuni vielä toistaiseksi. Sitten aloin melkein kiljumaan puhelimeen, ja puhelimen toisessa päässä ollut herrasmies varmasti ihmetteli käytöstäni. Hän nimittäin oli vaihtarijärjestö STS:n edustaja joka ilmoitti että minut oli hyväksytty vaihto-oppilasohjelmaan. Enhän minä vielä varsinaisesti ole minnekkään päässyt, mutta odotus jatkuu innolla! Nyt on ainakin kaikki mahdollisuudet lähteä vuodeksi jenkkeihin!
Pitkästä aikaa pääsen tänne kirjoittelemaan, koska piiloblondina en saa tietokonettani toimimaan... Nytkin kyllä kirjoittelen puhelimen välityksellä, joten kuvia ei tähän postaukseen tule.
Istun tässä Coffee Housessa kaverini Millan kanssa. Kahvilla istuminen on varmasti yleisin harrastukseni. Käytän rahaa kahviin todella paljon, mutta mielestäni se on sen arvoista! Rakas ystäväni Ada aina sanoo, että "laadukkaaseen ruokaan saa käyttää rahaa", ja tämä pitää mielestäni todella hyvin paikkaansa! Syöminen ja juominen kuuluu ihmisen päivittäisiin rutiineihin, joten niistä tulisi nauttia! Voiko ruuasta nauttia jos tyytyy vain eineksiin tai muuhun "epämiellyttävään"?
Olen aina haaveillut sellaisesta elämästä, kuin monissa leffoissa, eli aamulla menee mukavan tunnelmalliseen kahvilaan istuskelemaan tietokone kainalossa kirjoittamista varten! Aion toteuttaa tämän vielä joskus! Vaikka kesälomalla: kahvilan terassille maukas latte kourassa ja ei muuta kuin blogiin kirjoittelemaan!
On tämä kahvilakulttuuri kyllä mukavaa! Soi musiikki, kahvikuppi lämmittää kädessä, ihmiset hymyilee, kahvi tuoksuu ja tunnelmallisuutta ei voi edes sanoin kuvailla. :) Kannattaa joskus kokeilla! Enkä tarkoita take away -kahvia tai pikaista visiittiä Hakasen leipomossa, vaan tunnelmallisessa kahvilassa istumista useita tunteja!
Jatkan nyt kahvini hörppimistä, maukasta päivää kaikille!
.JPG)
.JPG)
.JPG)
.JPG)
