Usein kavereitten kanssa mollataan Suomea ja suomalaisia ihmisiä. Ei ketään henkilökohtaisesti, vaan yleistä keskustelua siitä kuinka monessa muussa maassa ihmiset on keskimäärin aurinkoisempia. Oon matkustellut aika paljon, joten mulla on jonkinlainen tietämys suuresta ja mahtavasta maailmasta, ja osaan verrata suomalaisia ihmisiä esimerkiksi keski-eurooppalaisiin. Ero on huima! Suomessa maksimissaan hymyillään vastaantulijalle - usein ei oteta minkäänlaista katsekontaktia - , ei hölistä small talkia kassaneidin kanssa, bussikäyttäytymisestä puhumattakaan! Muistan kun kemian opettajani joskus puhui jostakin kuinka jonkin joku osa pyrkii mahdollisimman kauas toisesta samankaltaisesta osasta, ja vertasi tätä suomalaisten bussilla matkustamiseen. Jos bussissa on paljon matkustajia, mutta yksi penkki tyhjänä, suomalainen valitsee tyhjän penkin vierustoverin sijaan. Miksi?
Bussissa istuskelemisesta vielä: jos istut sillä ikkunanpuoleisella penkillä, ja haluat jäädä pois, todennäköisesti alat räpeltämään niitä hansikkaitasi tai heilumaan paniikinomaisesti, kun voisit vain yksinkertaisesti sanoa vieressä istuvalle ihmiselle että haluat jäädä pois ja toivotat hyvää päivänjatkoa. Okei, tää on aika yleistämistä, mutta tosi usein asia on oikeasti näin! Seuraavan kerran kun olet se käytävän puolella istuja, kiinnitä huomioita vierustoverisi toimintaan. Jos hän on tavanomainen suomalainen, hän alkaa vetämään tumppujaan käteen jo hyvissä ajoin ennen pysäkkiä. Sitten vähän ennen pysäkkiään, hän nojautuu eteenpäin, katsoo sinua, tarraa tumpuillaan edessä olevasta selkänojasta kiinni ja peukut pystyssä toivoo, että päästät hänet pois pinteestä. Sanaakaan sanomatta.
Itse myönnän välillä olevani tympeä muille ihmisille, jos on huono päivä, mutta pääsääntöisesti hymyilen kaupassa asioidessani ja bussikuskille tervehdin melkein aina. Itsellekin tulee paljon parempi fiilis kun antaa muille pienen hymyn vilkahduksen!
Mutta löytyy täältä Suomesta niitä iloisiakin ihmisiä. Kerran oli Koskikeskuksen Promod -liikkeessä, ja sovitin paria samantyylistä paitaa. Ulos astuessani myyjä heti ponnahti iloisesti mun luo ja kysyi että olivatko vaatteet sopivia, ja jos oli niin voiko hän ottaa vaatteen jota en ehkä aio ostaa. Olin sovittanut kahta samatyylistä, mutta silti erilaista paitaa, enkä ollut varma kumman haluaisin ostaa. Kerroin myyjälle tilanteeni, että molemmat paidat ovat ihania, maksavatkin jopa saman verran, joten päätöksestä tulisi vaikea. Myyjä kertoi omat mielipiteensä paidoista ja kertoi jopa omakohtaisia kokemuksia paitoihin liittyen, joten sain valintani tehtyä - mutta vain myyjän avulla! Oli aivan ihanaa kun hän iloisesti kertoi mielipiteensä paidan sopivuudesta hiuksiini ja silmiini yms! Kassalle saavuttuani kerroin kassaneidillekin kuinka ihana ja avulias tuo myyjä oli, ja hän lupasi antaa palautteeni eteenpäin.
Suomesta löytyy siis myös näitä aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä! Tästä voin tulla johtopäätökseen, että suomalaisuus on sekä häpeä että ylpeydenaihe. Olen ylpeä suomalaisista, jotka jaksavat jakaa iloaan muille, mutta samanaikaisesti häpeän suomalaisia jotka matkustavat bussilla.
itsekin suomalainen, Roosa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti