lauantai 2. helmikuuta 2013

Jell-o

Tiedättenhän sen epämääräisen näköisen hyytelömössön jota jenkkileffoissa aina mussutetaan sairaalassa? No, tänään kaupassa päätin ostaa kyseistä tahnaa ja maistaa sitä. Jell-o :ta myydään ainakin citymarketin "jenkkihyllyllä". Ostin houkuttelevan näköisen pakkauksen jell-o jauhetta ja kotona luin valmistusohjeet. Ohjeena oli sekoittaa sokerilta näyttävä jauhe kiehuvaan veteen, jonka jälkeen lisätä joukkoo kylmää vettä.
Tottelin ohjetta ruhtinaallisesti, joten tässä kuvien muodossa hieman valmistusvaihetta:

Tältä houkutteleva paketti näyttää, monet varmasti olette nähneet näitä juurikin siellä citymarketin jenkkihyllyllä!

Kaadoin paketin sisällön astiaan - se näytti sokerilta?

ohjeen mukaisesti, lisäsin vettä ja sekoitin. piece of cake, ei vaikea duuni!

Nesteen piti antaa olla jääkaapissa neljä tuntia! Kuka jaksaa odottaa niin kauan! Samaisella kauppareissulla olin ostanut juurikin tätä varten limejä, jotta saisin tehtyä muikean huikeaa makuvettä. Tämä nelituntinen on hyvä hetki tälle herkulle!



  

Ja tässä onneton lopputulos. Kulhossa mönjä näytti tasan samalta kuin nesteenäkin, joten kuvan päätin ottaa lautasella. Kamalan näköistä, eikä maussakaan ole kehumista. Tutiseva tahna maistuu teennäiseltä. En maista persikan makuisena tätä uudelleen. Jonain muuna makuna ehkä.... Mutta mielenkiintoinen koostumus, sen lupaan!
Vaikkei tämä nyt hehkeän makuista ole niin tottakai syön tuon kaiken... Tietysti... Mutta kannattaa joskus kokeilla, ei ole vaikeatekoista ja maistuu lähinnä karkilta!

Jell-o terveisin, Ropsu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti